Blogi

Musta ja punainen mies sekä omantunnon ääni

Arvostelu elokuvasta: Mies punaisessa ja mies mustissa

Tässä hyvin vaikuttavassa, tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa irlantilainen katolinen pappi ”Monsignor” pelastaa vuonna 1943 natsien valtaamassa Roomassa tuhansia juutalaisia sekä karanneita englantilaisia sotavankeja. Pappi valitsee elää omien arvojensa mukaisesti henkensä uhalla, vaikka toinen vaihtoehto olisi viettää nautinnollista yläluokan elämää vatikaanin diplomaattipassin suojissa.

Paavi esiintyy elokuvassa vain muutaman kerran: Hän ja Monsignor keskustelevat kumpi on tärkeämpää, suojella neutraalilla käytöksellä katolisen kirkon ikuista olemassaoloa ja pysyvyyttä (Saksan kanssa neuvoteltu sopimus ja diplomaattinen koskemattomuus turvaa mittaamattoman arvokkaat aarteet vatikaanin holvissa natsien ryöstöltä), vaiko suojella viattomien yksilöiden henkeä.  Paavi antaa papille ohjeen, seuraa omantuntosi ääntä.

Diplomaattisesta koskemattomuudesta nauttivan papin johtaman laajan pelastustoiminnan tullessa ilmi natseille,  SS upseeri Kapler määrää papin tapettavaksi heti, mikäli tämä vain poistuu vatikaanin turva-alueelta muualle Roomaan. Valkoinen viiva piirretään keskelle pietarinaukiota ja tarkka-ampujat vahtivat, ettei pappi  poistu vatikaanista, mutta silti pappi jatkaa arvokasta työtään valeasussa toistuvasta hengenvaarasta välittämättä.

Näiden kahden johtajan välinen kamppailu kestää koko elokuvan ajan ja päättyy vasta natsien häviön hetken lähestyessä, jolloin SS upseeri Kapler kutsuu papin kahdenkeskiseen salaiseen tapaamiseen ja esittää papille pyynnön, jossa ”Monsignorin” uskoa ja omaatuntoa lopullisesti punnitaan.

Suosittelen elokuvaa kaikille.

 

http://videodivari.fi/draama/44466-The-Scarlet-and-the-Black-1983.html

 

Mainokset

Kokemuksia arvotestistä lukiolaisilta

Eräs opiskelukaverimme työskentelee opinto-ohjaajana espoolaisessa lukiossa ja hän koekäytti arvotestiä osana lukiolaisten itsetuntemuskurssia. Testin suorittamisen aikana luokassa olivat taululta nähtävissä eri arvoluokat ja arvokehä.

Tässä on kerättynä joitakin kommentteja sekä ideoita, mitä saimme lukiolaisilta ja mihin suuntaan kehitämme arvotestiä tällä hetkellä.

tausta1

”Käytimme 60 minuuttia arvoihin, ensin noin 40 minuuttia pohjustuksena teoriaa arvoista sosiaalipsykologisesta näkökulmasta, minkä jälkeen oppilaat tekivät itsenäisesti 20 minuutin ajan arvotestin. Oppilaat pitivät arvotestistä ja selvisit itsenäisesti sen käytöstä.” -Opettaja

 

Lukiolaisten itsetuntemuskurssin palautetta

  • Liukuhihna jäi välillä tyhjänä vaihtamaan suuntaa jos käytti paljon kelaus/nopeusnappeja  – BUGI, KORJATTU
  • Valittaessa yli 10 KPL arvoja liukuhihnalta, seuraava näyttö täyttyi –  BUGI, KORJATTU
  • Ohjeteksti arvojen kirkastamisruudussa jäi laukkujen alle  – BUGI, KORJATTU
  • Ohjeteksti kohdassa, missä pohditaan arvon elämyksissä epäselvä – – KORJATTU
  • Ohjeteksti matkakärryyn siirtämisestä epäselvä – – KORJATTU
  • Voisiko arvojen kirkastaminen -näytössä arvot järjestää arvokellon muotoon  tai pisteyttää eri tavoin

 

Kiitämme kaikkia palautteen antajia ja kehitämme testiä myös jatkossa palautteen pohjalta.

 

Arvot Passengers-elokuvassa

Joulukuussa 2016 ilmestyneen “PASSENGERS”  elokuvan voisi nimetä logoterapeuttisesti  Passengers Searching for Meaning, “Tarkoitusta etsivät matkustajat”, kyseessä on toiminnallinen tieteiselokuva kosmisesta yksinäisyydestä ja rakkauden kaipuusta.

Tämä postaus sisältää jonkin verran juonipaljastuksia elokuvan ensimmäisestä puolikkaasta, hieman enemmän kuin Youtube-traileri näyttää.

Tarina sijoittuu valtavan suureen avaruusalukseen nimeltä Avalon, joka  on kuljettamassa 5000 matkustajaa asuttamaan kaukaista planeettaa Homestead 2. Matkan pituuden vuosi kaikki aluksella olevat ihmiset on vaivutettu horrokseen maasta lähtiessä.

 Avalonin valmistanut yritys on saanut valtavat myyntivoitot myytyään 5000:lle matkustajalle elämän tarkoituksen, toivon uudesta alusta paratiisiplaneetalla luovasti itseään toteuttamassa.

Elokuva alkaa kuvauksella modernista tähtialuksesta, jonka koko miehistö ja matkustajat nukkuvat rauhallista ruususen unta kukin omissa unimoduleissaan. Pian tunnelma kiihtyy, kun tietokoneiden näytöt heräävät eloon ALERT-teksteineen, aluksen reitille osuu suuri meteoriparvi. Kivet iskeytyvät voimalla aluksen suojakilpeen ja ainakin yksi kivi lävistää voimakentän. Tästä seuraa sähkökatkos, jolloin yksi tuhansista unimoduleista joutuu häiriötilaan ja siellä horroksessa ollut mekaanikko Jim (Chris Pratt) herää.

Unimodulin auetessa hologramminäytölle piirtyvät kolmiulotteiset naisen kasvot jotka toivottavat unenpöpperöisen Chrisin tervetulleeksi alukseen, ja kertovat virheellisesti hänen olevan jo aivan lähellä määränpää planeettaa. Chris saa ohjeet mennä hyttiin lepäämään ja valmistautumaan laskeutumiseen kouluttautumalla tehtäviinsä. Aamulla hän herää tyytyväisenä odottavalla mielellä, mutta vähitellen päivän kuluessa synkistyy huomatessaan olevansa yksin kilometrien pituisessa valtavan suuressa aluksessa, erinäisten robottien seurassa.

Saatuaan keskusteluyhteyden ehjän robotin kanssa käy ilmi, että hänen yksinäistä matkaansa avaruuden halki on jäljellä 90 vuotta(!). Toiveikkaana hän onnistuu lähettämään avunpyynnön maahan, mutta masentuu kuullessaan, että viestin välittyminen maahan kestää 30 vuotta, ja vastaus saapuu noin 80 vuoden kuluttua.

Aluksella on hienot puitteet harrastaa ja viihtyä, esim. syödä hienoissa ravintoloissa robottien huolehtiessa tarjoiluista. Jim harrastaakin monipuolisesti tanssimista, uimista ja lenkkeilyä,sekä käy hyviä dialogeja android-baarimikon (ihmisen kaltaisen robotin) kanssa. Hienoista elämyksistä huolimatta Jim vähitellen alkaa menettää elämänhaluaan, mikä ilmenee esimerkiksi siten, ettei hän enää viitsi huolehtia habituksestaan, ylipäätä terveydestään tai siisteydestään.  


Lukuisat itseään toistavat nautinnot ja ilot eivät vuoden kuluttua enää riitä hänelle, vaan tilalle on tullut eksistentiaalinen ahdistus. Jim on myös itsetuhoinen: Vierailtuaan aluksen ulkopuolella avaruusasussa ja ollessaan vain napin painalluksen päässä tyhjyydestä, hän vain vaivoin päätyy juoksemaan karkuun itseään lopullisesta ratkaisusta. Kuten elokuvassa Castaway, jossa haaksirikkoutunut Tom Hanks loi itselleen ystävän jalkapallosta, myös Jim kaipaa kovasti seuraa ja alkaa mm. halailla avaruuspukua(!) sekä ajautuu etsimään seuraa muista 5000 nukutetusta ihmisestä.

Pian Jim löytääkin eräästä unikapselista silmää miellyttävän Auroran (tähtinäyttelijä Jennifer Lawrence), johon tutustuu tämän nettiprofiilin avulla, sieltä selviääkin, että Aurora on menestyvä kirjailija. Viikkojen kuluessa Jim ihastuu palavasti tähän prinsessa ruususeen ja alkaa käydä moraalista pohdintaa, pitäisikö hänen herättää Aurora itsekkäistä syistä.  Hän huomaa, ettei pysty estämään itseään kohtaamiselta ja lopulta sabotoi työkaluineen unikapselin, jolloin Aurora odotetusti herää.  Jimin valtaa syyllisyys tapahtumasta, häpeissään hän piiloutuu odottamaan, että he kohtaavat aluksella “sattumalta”.

Näin tapahtuu, hitaasti he tutustuvat toisiinsa ja vähitellen alkavat viihtyä yhdessä. Jimin tuodessa esiin heidän yhteisen kohtalonsa, uutinen vie Auroran syvään kriisiin. Kun Auroralle selviää, että hän tulee kuolemaan aluksella vanhuuteen ennen sen perille saapumista, hän yrittää epätoivoisesti löytää ratkaisua ongelmaan. Vähitellen hän pääsee tasapainoon, löytää elämänhalunsa mm. alkamalla taas kirjoittaa sekä viettää paljon aikaa Jimin kanssa.  Myös Jim saa vihdoin kaipaamansa elämän tarkoituksen, mm. tekemällä erilaisia lahjoja Auroralle ja siten osoittamalla rakkauttaan. Jim ei tule koskaan paljastaneeksi Auroralle salaisuuttaan, eli herättäneensä häntä.

Vuosi kuluu, Jim on vihdoin tasapainoinen ja onnellinen, valmiina kosimaan Auroraa. Yllättäen Aurora saa selville, ettei herännytkään sattumalta, vaan Jimin toimesta. Auroran mielestä Jimin teko on kuin murha,  Jim on pettänyt hänen luottamuksensa ja vienyt häneltä tulevaisuuden.

Auroran rakkaus vaihtuu hetkessä leiskuvaksi vihaksi, he alkavat elää avaruusaluksella kuin viholliset ilman kohtaamisia tai kommunikaatiota. Tämä on raskasta katsojia myöten,  mutta silloin kohtalo puuttuu peliin ja kolmas matkustaja, laivan henkilökunnasta, herää horroksesta.

Nyt elokuvan juoni vaihtuu toiminnallisemmaksi ja syvät teemat rakkaus, viha, yksinäisyys väistyvät. Elämä tarjoaa Jimille ja Auroralle tarkoituksen, kun he suorittavat yhdessä tärkeää tehtävää tavoitteenaan säästää nukkuvien matkustajien henki.

Aurora ja Jim joutuvat lopulta molemmat tekemään elämän ja kuoleman valintoja, kertomatta elokuvan loppuratkaisua todettakoon sen kuitenkin päättyvän verraten lohdullisesti.

PASSENGERS-aiheesta on yritetty tehdä elokuvaa jo kauan, ensimmäiset kirjoitukset ovat 1950-luvulta, mutta nyt vihdoin valmistuttuaan elokuva on saanut melko kriittisiä arvioita, eikä myynti ole täyttänyt odotuksia.

Voisiko kriitikoiden tuomiot johtua siitä, että elokuva herättää syvällä uinuvia yksinäisyyden ja tarkoituksettomuuden tunteita, tuupaten katsojat hetkeksi eksistentiaalisen ahdistuksen partaalle, vai onko kritiikin aito syy pettymys elokuvan jälkiosaan, lupaavan alkupuoliskon jälkeen?

Suosittelen elokuvaa kaikille elämän tarkoituksesta kiinnostuneille, joita ei häiritse että elokuva sijoittuu avaruusalukseen tulevaisuudessa.

Hyvää alkanutta vuotta 2017

Osallistu kyselyyn!

Uuden vuoden 2017 alkuun aloitti tämä uusi Arvot Puntarissa-sivusto.  Sivusto syntyi opintojen harjoitustyönä. Tervetuloa mukaan tekemään erilaisia arvoihin liittyviä testejä sekä kyselyitä ja lueskelemaan arvojen merkityksestä meille ihmisille.

Vastaathan ensimmäiseen kyselyymme arvojen tärkeydestä ja siten vaikutat osaltasi tämän sivuston kehitykseen! Onko mielestäsi näistä asioista tarpeen kirjoitella?